Silloin tällöin  kysymme toisiltamme ja itseltämme, milloin vanhuus alkoikaan ja miten mahtaa käydä. Vanha kansa tiesi sanoa milloin se loppuu: ”he tulevat lapsiksi jälleen”. Ei yhtään hullumpi vertaus. Lapsissa ja vanhuksissa on monta yhtäläisyyttä; uteliaisuus elämään, kyky lukea ihmistä ja sairauden sattuessa tarve päästä heti hoitoon. Kumpikaan ei siedä odottaa hoitotakuita.

Velma Wallisin kulttikirjassa kaksi vanhaa naista ovat hylätyt heimostaan nälkäkuoleman hiipiessä leiriin. He istuvat lamaantuneina, kunnes toteavat, että kuolema tässä tulee. Itsekritiikin jälkeen (toteavat tulleensa lapsiksi ja toisten passattaviksi) alkavat korjata tilaansa. Kirja kertoo heidän rohkeudesta, voimien ottamisesta käyttöön, selviytymisestä ja kuka pelastui. Ja kenen neuvoja kannatti kuulla.

Mitäpä nykyajan seniorit  puuhaavat? Omaishoitajina tekevät suurtyön 24/7 terveydenhuoltojärjestelmän paikkaajina. He täyttävät kulttuuri- ja lomamatkat, pitävät yhdistykset ja järjestöt pystyssä, ylläpitävät teatterit, oopperat, taidenäyttelyt, konsertit, vapaaehtoistoiminnan, kansalaisopistojen puutyö-, ruoka-, kieli-, taide- ja liikuntaryhmät,  vertaisohjaajien vetämät liikuntaryhmät ja korjaavat metsien marja- ja sienisadot. He toteuttavat omaehtoisesti terveyden ylläpidon. Seniorit ovat kokeneet uudet nälkätyypit: naamanälän ja kulttuurin nälän - ne tekevät kipeiksi. Hercule Poirot antaa johtolangan: tarvitsen jatkuvaa stimulaatiota, muuten aivoni näivettymät.

Monien sairauksien runtelemat, koteihinsa unohtuneet, pienillä tai olemattomilla tuloilla elävät , joilta mahdollisuus osallistua kodin ulkopuolisiin rientoihin on mennyt, ovat se ryhmä kansalaisia, joiden vastuulla oli nostaa Suomi  sodanraunioilta. Meillä kaikilla on velvollisuus ja oikeus heidän tarvitsemansa huolenpidon järjestämiseen.

Seniorit eivät tarvitse vuosiluku- tai sairauslähtökohtaista kohtelua, väheksyntää, eivätkä halua mitään, mitä eivät oikeasti tarvitse. Vain turvan, että heidän asiansa tarvittaessa tulee hoidetuiksi.

Eino Leino runoili (1902) Lapin kesä-runossaan:    Jos Leino runoilisi tänään, ehkäpä näin:

  ”Muualla tulta säihkyy harmaahapset,                     Meillä tulta säihkyy harmaahapset,

   vanhoissa hehkuu hengen aurinko.                          vanhoissa hehkuu hengen aurinko.

   Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset                          IT-neroina jo syntyy sylilapset,

   ja nuori mies on hautaan valmis jo.”                       kännykkä kädess' , chattiin valmis jo.

Pirkko Ohvo
Kuntavaaliehdokas